Lähipäivät ovat täyttyneet hyvin tärkeistä asioista. Rentoutumisesta, kulinaristisista nautinnoista, raikkaista lenkeistä kunnon talvisissa säissä, sekä saunomisista niiden jälkeen.
Tapaninpäivässäni on aina hienoinen surun ja kaipauksen häivähdys, koska se on päivä jolloin olen joutunut luopumaan isästäni. Lisäksi tänä vuonna uutisoitiin massiivisesti tsunamin aiheuttamaa tuhoa 10-vuotta sitten. Sama onnettomuus tuli mieleeni, kun selailin kaukokaipuussani vanhoja matkakuvia. Kuvat ovat Thaimaasta, jossa sukellusammattilaiset kertoivat kuvissa olevan paikankin peittyneen kokonaan veteen.
Muistan kuuman auringon lämmittävän iholla, lämpimän ja uskomattoman pehmeän, pumpulisen hiekan, sekä näkymän kauneuden, joka sai sanattomaksi. Ah ja voi -onneksi on valokuvat!
Nyt palaan takaisin Suomeen ja jatkan rentoilua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti