Selailin jo kerran lukemaani kirjaa "Ajattele elämäsi hyväksi" (Annastina Vrethammar) ja jäin miettimään lausetta;
" Tavoitteemme ja toiveemme ovat siis oikeastaan vankila, ne ovat kahleet".
"Emme pääse niistä eroon sillä, että tukahdutamme ne ja kiellämme niiden olemassaolon. Kun alamme tajuta, että oma sisäinen voimamme tekee meille mahdolliseksi niiden toteuttamisen, alkaa tapahtua ihmeitä. Sitä mukaa kuin työstämme niitä, saavutamme päämäärän toisensa jälkeen, toivomisen tarve näyttää kutistuvan.
Ne eivät tunnu enää tärkeiltä, ne olivatkin ehkä vain näennäistoiveita ja mukana vain siksi että olimme tyytymättömiä elämäämme yleensä.
Emme eläneet sitä mikä OLEMME ja sen vuoksi halusimme elää sen mitä voimme SAADA."
Että sellaisilla ajatuksilla tähän perjantaihin. Sorry vaan... analysoiva minäni otti taas vallan niin, että se ulottui tänne blogiin saakka.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!
Teille kaikille ihanille... <3 (sydän;)
Tätä mä olen usein miettinyt että sitä unohtaa ihan elää tässä hetkessä ja nyt, kun aina vain mietti omia unelmia, hankintoja ja niin pois päin. Monet ovat todella unelmiensa ja toiveidensa vankilassa. Stemmaa ihan kaikki! Analysoi vaan enemmän!
VastaaPoistaHei Sofia, älä yllytä ;) Niinpä, on hyvä aina välillä pysähtyä ja ottaa asiat "pöydälle".
Poista