Päivä satumetsässä, jossa sammaleet ja kanervikot peittävät kivet ja kannot. Korkeat kalliot nousevat korkeuksiin saaden tuntemaan olon pieneksi ja nöyräksi luonnon upeuden edessä. Sitten taas maisema vaihtuu ja aurinko siivilöityy herkkiin saniaisiin. Melkein näen keijukaisia ja hiiskumaton hiljaisuus vallitsee ympärillä.
Mutta patikoidessa on vain pakko malttaa katsoa omiin jalkoihinsa, koska muuten voi matka katketa nilkan nyrjähdykseen.
Syksy hiipii kuin huomaamatta... kesän lämmöstä huolimatta.
Huom: tuolla takana näkyy lossi :)
Puolukat maistui makoisilta.
Hieno, luonnon oma taideteos.
Edellisellä kerralla vuonna 2011 (löytyy täältä) reitti oli eri riippusiltoineen, mutta upeudessaan eilinen ylsi aivan samalle tasolle.
Nyt uuteen viikkoon luonnosta saadulla energia draivilla!
Kiva kun ehdit tänne poikkeamaan ja mukavaa alkanutta viikkoa.
<3
Luonnosta saa uskomattomasti voimaa ja sieltä tuo aina raikkaan ja puhdistuneen mielen mukanaan! Mahtava vaellus ja niin kaunista. Tuon jälkeen jaksaa taas!
VastaaPoistaSieltä sai oikean energialatauksen :) Maisemat olivat niin uskomattoman kauniita, että veti aivan hiljaiseksi.
Poista