Eilen ajoimme Oulusta "alas" etelään. Läpi Suomen huikaisevan kauniissa kelissä. Vauhdissa ja likaisten autonikkunoiden läpi yritin vangita sinivalkoista, auringossa kylpevää pakkasmaisemaa ja taivaalla loistavaa sateenkaarta.
Sateenkaari ei kuviin tallentunut, auringon suunnaton valo kylläkin. Silmät kipeinä sitä ihastelin, koska pimeydestä lähteneenä ei olleet aurinkolasit kassiin eksyneet. Mutta en todellakaan valittanut vaan ihastelin tätä ihmettä niin kauan kun sitä kesti.
Lämpötilat vaihtelivat matkan aikana todella paljon. Parhaimmillaan pakkasta oli -26 astetta.
Satumaisen kauniita ja kuuraisia puita katsellessa minut valtasi halu päästä metsään lumikenkäilemään. Siellä hiljaisuus, joka tuntuu ensin jopa painostavalta ja valtava rauhoittumisen tunne, joka rentouttaa ihmisen niin kokonaisvaltaisesti.
Saas nähdä minne seuraavaksi ;)
Kivaa viikonjatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti