Oivallus

Muistatteko kun kerroin täällä harmaan värin kauneudesta. Tänään juostessani pitkin Vesijärven rantaa ja katsellessani sumuista, harmaata järveä tajusin miten kaunista harmaus on myös luonnossa. Se ei enää tuntunut masentavalta, vaan siinä oli jotain syvää rauhaa ja valmistautumista suureen muutokseen.

Kamera ei tietenkään ollut lenkillä mukana, joten kuvat: yle.fi

Lupasin taannoin opettelevani pitämään myös syksystä ja talvesta. Joten olen tämän päivän oivalluksesta erittäin onnellinen.

Nyt hyvää yötä ja oman kullan kuvia.

<3 Erja